maanantai 23. maaliskuuta 2015

FAZERIN MUUMIMUKI JA TAKATALVI

Koulusurmat ja vallattomat aseleikit vauhdittivat aselain uudistamista vuonna 2011. Se tarkoitti käytännössä sitä, että lupamaksut nousivat pilviin, lupahakijoiden soveltuvuustestit otettiin käyttöön ja käsiaseiden saatavuutta rajoitettiin rajusti monin tavoin. Aselupien saaminen on hidastunut ja vaikeutunut myös henkilökunnan ja toimipisteiden vähentämisen vuoksi. Näin aseiden keräilystä (etenkin deaktiovoidusta) tuli kannattamatonta ja auttamatta vanhanaikaista.

http://www.lahdeniemi.fi/Sivut/Suustaladattavat.htm

Kuvaa klikkaamalla pääset sivulle, mistä varastin aseen:)

Asemarkkinoiden huono tilanne heijastuu myös asepussien, patruunoiden, kiikareiden ja muun oheistuotannon myyntiin. Viisaat asekeräilijät myivät Parabellumit, Mauserit, Husqvarnat ja Remingtonit jo hyvissä ajoin ennen alamäkeä ja loputhan kelpaavat vaikka rosvoille kuten kävi Kyröskoskella tammikuussa 2014 - linkistä pääset jyvälle:) Lainmukaiset asekaapitkaan eivät estä murtomiehiä eivätkä betonibunkkerikaan heitä enää pidättele. Aselain kiristymisestä voi paradoksaalisesti seurata se, että aseet myydään pilkkahinnalla pois käsistä kenelle tahansa ostajalle ja sehän on tietysti turvallisuusriski jos mikä.

Mutta jos asekerääjillä menee vähän huonosti niin muumimukien suosio on aallonharjalla edelleenkin! Muumibuumi on ollut jatkuvaa aaltoliikettä 1950-luvulta lähtien. Allaolevaa mukia ilman pitänee kuitenkin pärjätä, vaikka saman ikäinen joulumuki kaapista löytyykin. Mukin aiheena oli Fazerin vanha karamellipussi ja sisko väitti kivenkovaan, että tätä mukia muka olisi ollut joskus aiemminkin saatavilla, kuin vuoden 2004 valmistetut 400 kappaletta. Mutta siihen ei voi luottaa, sillä ihastellessaan Toven juhlavuoden uutuutta, hän ei tykännyt lainkaan motista, joissa oli silmälasit:)
Fazerin muumimuki

Keräilijöiden tavoin haistelen aina uusia tuulia ja ylläoleva juttu pisti minut miettimään, miten viisasta olisi luopua nyt ÄKKIÄ muumimukeista, jotka haluaa muuttaa rahaksi, sillä aallonharja on saavuttanut huippunsa ja on pikkuhiljaa taittumassa. Uusia aaltoja tulee tietysti vastakin, mutta siihen menee taas aikaa muutama vuosi. Mukitehtailu on muutenkin mennyt liiallisuuksiin, silti muutamia vanhempia ja erikoistuotteita kannattaa ehkä säilyttää. Käytössähän muumimuki on aina iloinen ja trendikäs ja sen voi yhdistää vaikka teeman kanssa. Kesällä voi käyttää kesäisiä aiheita ja jouluna jouluisia tai kerätä vain tiettyä aihetta, vaikkapa mustavalkoista. 


muumimukit

Lapsena en lämmennyt muumeille ollenkaan, sillä en tajunnut mitä taikaa näissä tyhmän näköisissä olennoissa ylipäätään oli. Lähinnä niistä tuli mieleeni virtahepo jolla ei ollut edes suuta. Aku Ankka sai tylysti saman tuomion, sillä hyppelevät ankkaparodiat ja tekstikuplat siellä täällä näyttivät minusta lähinnä rasittavalta sekasotkulta. Mutta koulu ja kavereiden sivistävä seura tekivät tehtävänsä ja ajattelutapani laajeni kummasti:)

Alunperin muumihahmo oli pieni, musta ja ruma sarvipäinen otus, jolla oli hehkuvan punaiset silmät. Vähän pienen pirun näköinen:) Tove hahmotteli ensimmäisen muuminsa luultavasti saarensa ulkohuussin seinään. Demoni-ominaisuudet ovat muumeista kummasti haihtuneet ajan myötä ja muumit ovat kiltteytyneet sopiviksi pikku pilteille. Lempihahmoni on ollut pikku Myyn ohella Näkymätön tyttö, joka tuntui alusta asti omituisesti tutulta:) Nykyään myös myrskyä ja katastrofia pelkäävä Vilijonkka on tullut yllättävän läheiseksi. Kun katastrofi tapahtuu, ei enää tarvitse huolehtia pienistä murheista kuten astioista, verhoista tai turhista peloista. Olet maailmanloppusi keskellä yksin, turvassa ja vapaa!

Tänä päivänä muumit tuovat minulle mukavia muistoja ajoista jolloin pieni koulukkaani tuli kotiin ja kertoi tohkeissaan että muumien kirjoittaja on Tove Jansson ja se lausutaan tuuve ja tapitti äitiä tiukan näkoisesti silmiin, kuten lapset ruukaavat luullessaan ettei äiti/isä ole mokomaa asiaa ikinä kuullutkaan:) Piti olla tokevana, ettei edes hymyillyt - puhumattakaan siitä, että olisi pilannut lapsen ilon tietämällä asiasta liikaa. 

Ompelemaani tilkkupeittoonkin eksyi kerran pieni pala muumikangasta ja ensimmäinen lapsenlapsi joka ei osannut kunnolla edes puhua, hoki riemuissaan että muumi-muumi. Enkä minä älynnyt mitään, ennenkuin äiti nauroi että onhan siinä muumi. Eräänä jouluna sain muumimamma-mukin joululahjaksi kuopukselta, ehkä sen vuoksi kun harmittelin miten ihana Pikkumyy-motti särkyi. Muumimamma (eli vanhempi roosamuki) joutui ahkeran käytön vuoksi ensi kuurojen osastolle ja taitaa olla muumitaivaassa:) Lapsen ostama muumimuki ehkä innosti muitakin lahjan hankkijoita ja niin minulla oli kohta kiva muumimuki kokoelma. Kiitos lasten, heidän morsmaikkujensa, ystävien ja kummipoikani. Mieskin ehti ostaa pari muumimukia, viimeisimmän ystävänpäivä-lahjaksi.

Muumihahmot ovat vain osa lahjakkaan ja ahkeran Toven tuotantoa, sillä hän kuvitti kirjojen kansia, teki julisteita yhdyspankille, ahersi rahapulassa kortteja, piirteli Garm-lehteen ja maalasi myös tauluja.

Tove Janssonin kortit 

Jos tämän näköisiä vanhoja kortteja sattuu löytymään piironginlaatikosta tai ullakolta, kannattaa pistää visusti talteen sillä ne ovat rahanarvoista tavaraa! Itselläni on ylläolevan kaltainen 10-kortin  sarja. Näistä on tehty myös uusintapainoksia, mikä asia kannattaa tarkistaa, ennenkuin haaveilee myynnistä. Käypä hinta näistä menee komeasti 100 euron paremmalle puolelle.




Takatalvi on muuten käsite, jonka käyttämistä en talviaikaan ymmärrä ollenkaan. Terminen kevät ei varhaisesta kevään tulosta huolimatta ollut vielä edes alkanut, kun törmäsin joka paikassa ennenaikaisiin höpötyksiin TAKATALVESTA:) Maaliskuu on kaikesta huolimatta vielä yksi talvikuukausi, mikä käsite meiltä on näköjään hämärtynyt kokonaan. Toisaalta vuodenaikojen rytmikin on heittänyt vähän kuperkeikkaa siinä mielessä että syksy venyttyy monesti jouluun ja kevät tupsahtaa keskelle talvea. Edellisestä huolimatta puhuisin takatalvesta vasta maalis-huhtikuun vaihteessa tai vielä myöhemmin - kun lämmin kevätkausi keskeytyy pakkasiin ja lumipyryihin. Vielä vappuna tulee usein poikkeuksetta rakeita ja kerran toukokuussa tuomenkukatkin peittyivät lumisateen alle.

Luonnonilmiöt ovat hellineet meitä myös taivaallisesti maaliskuun puolenvälin jälkeen. Ihailin tulikettujen värikästä juoksua taivaalla keskiviikkona (17.3.) iltayöstä ja harvoin olen nähnyt niin paljon värejä kuin silloin. Vihertävän keltaisen loimotuksen alta heijastui kauniisti sinistä, jopa punaistakin. Muutaman kerran aiemminkin on ollut melko näyttäviä revonhännän huiskauksia, joita olen iltalenkillä ihastellut. Ei ihme että aurinkokin otti ja pimeni:) 

Viikon tähdistönä on tarumainen Bereniken hiukset, joka on vaatimaton tähdistö Karhunvartijan ja Leijonan välissä. Mielestäni hyvin vaikea hahmottaa, kuten vähän muitakin kuvioita. Outo, tulinen pallokin lenteli pitkin taivaita, ennen kuin jäi tulikettuja metsästäneiden ihmisten saaliiksi vähän vahingossa. Lisätietoa ja hienoja kuvia löydät URSAN sivulta, klikkaa tätä niin oikopolku aukeaa  suoraan kuviin. Lienevätkö jo Putinin ohjusharjoituksia:)

Näin kevään korvalla mielessäni alkavat soida myös ihmeelliset tipitii-sävelmät ja keväthuumaa pukkaa sydämeen, mikä johtaa väistämättä paritteluhaluun:) Tipitii-ystävän puutteessa keksin viime vuonna iskevän ilmoituksen deittipalstalle:

"Annetaan äkäinen, vähemmän kaunis leskenkoppana, jossa jonkun verran käytön jälkiä ja kaksi tappelevaa kissaa hyvään kotiin." Kovin paljon kiinnostuneita ei ole ollut, syytä siihen en ymmärrä:)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

ILTA



Kotimökin pelto ja Mittumaari
Makro- ja teemakuvien aiheena oli tällä kertaa ILTA. Alkuperäinen visio meni ihan kuutamolle, minkä vuoksi päädyin varasuunnitelmaan B, elikkä eri vuodenaikojen iltatunnelmiin. Kiitoksia tästä haasteesta Pieni Lintu ♥ 
  


torstai 12. maaliskuuta 2015

MAALISKUU

maaliskuu, jääriite

maaliskuu, jääriite

ruskea. lehti, jää, lehti jäässä, makro

MAKRO- ja TEEMA-haasteena oli MAALISKUU. Keräsin kuvat kolmelta vuodelta. Ylläolevat kuvat tämän vuoden maaliskuulta, jolloin lunta löytyy enää aurauspenkoista ja varjopaikoilta. Vesisateen ja tuulen jälkeen tuli pikkupakkanen ja lammikot saivat kauniin jääriitteen. Allaoleva kuva on Karjalan kunnailta viime vuoden maaliskuulta. Seuraavana päivänä tuli sankka lumipyry joka peitti hetkeksi maan lumivaippaan.

Punainen kääpä

  
Näin paljon oli lunta maaliskuun lopussa 2013. Mosku nautiskelee olosta vartiopaikalla.

hirvikoira, Mosku, kevät, aurinko, terassin portailla

Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 6. maaliskuuta 2015

LUONTO


    MAKROTEX- JA TEEMA-AIHEENA oli tällä kertaa LUONTO:)


Edellisen haasteen teemana oli MUSTA. Vähän paradoksaalisesti se jäi minulta väliin, joten   korjaan tilanteen tässä yhteydessä. "Musta ei muutu, eikä siitä väriä puutu", ruukasi isä sanoa ennen vanhaan, mutta kyllä siitä silit puuttuvat kaikki valon päävärit. Mustassa värien voimakkuus on 0 kun taas valkoinen on täynnä värejä:)