lauantai 17. joulukuuta 2011

KYÖKKIPIIKA RUMPAA

Mustiksen pikkutonttu
Jouluhullu kyökkipiika otti varaslähdön rumpaamalla vapaapäivinään jo ennen Annaa ja syy siihen istuu tässä vasemmalla puolella:)

Penkoessaan muistoja piika löysi rakkaan pikku tonttunsa, joka muistutti häntä siitä, etteivät joulun tinkelitankeli-rinkelirankeli-jutut ihan itsekseen tulleet, kuten eivät kranssit tai havupallotkaan kamanan pihtipieliin. Joten tulipalokiireellä piti hösäyttää joulukorttiaskartelu käyntiin ja valita sen verran työläs malli, että tekemistä voisi hyvällä omallatunnolla siirtää huomiseen ja ylihuomiseen ja sitä seuraavaan huomiseen niin kauan, niin ettei niitä hemmetin kortteja tarvinnut tehdä ollenkaan - tai ei ainakaan tämän vuoden joulupostiin:)

Pääasia on että aika kuluu, roskia tulee ja pääkoppa kuumenee kuin saunankiuas arpoen ehtiikö- ei ehdi- ehtiikö -vai ei:) Aivoja pommittavat myös ajatukset paketoinnista, leipomuksista ja siitä, että pakollinen mattokin olisi hyvä laittaa jo likoamaan. Joten sakset, nauhat ja kortit äkkiä pitkin lattiaa - verannan siivous yhdistettynä laatikkohösseliin, kakkujen leipomiseen ja piparkakkutaikinaan kävi laiskalla jo melkein työstä:) Joku tuoksu, ikäänkuin muisto, juorusi kyökkipiialle että lanttulaatikot ovat valmiita ja porkkanalaatikot uunissa. Kyökkipiika on konservatiivisesti sitä mieltä, että joulun kahvipöytään kuuluu ehdottomasti taatelikakku ja hieno hiekkakakku pakollisten torttujen, piparkakkujen ja pullan lisäksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Hieno kakku halusi näyttää vähemmän hienolta ja syyhän oli ilman muuta uudessa uunissa ja upouudessa kakkuvuokassa, joka ei vielä ymmärtänyt, että kakku luovutetaan tekijälle! Kyökkipiikaa tästä ei  ainakaan voida syyttää!



















Ja jos jossakin vähän onnistui, niin heti olivat nämä peevelin persopukit riitelemässä makupalasta ja arvostelemassa tuloksia. "Tomusokerilla on peitetty, ettei palanut näkyisi" hirnuvat pukit vahingoniloisesti. Ajoin ne äkkiä matkoihinsa ja uurastin äkki nisset ja nasset uuniin. Homman vauhdittamiseksi sain apua itseltään Sevillan parturilta, jonka halusin ehdottomasti ja vain Vadrucci-kuorrutteella:)


Vaihtoehtoisesti voi valita vaikka "Rudolf the rednose reindeer"-kappaleen, MUTTA ainoastaan ja vain teknoversiona, joten älä kuvittele pääseväsi yhtään helpommalla:) Klassikot rusikoidaan nyt tyylikkäästi kyökkipiian malliin ja katso, miten siinä kävi? Uuni olikin oikea taikauuni ja piparit muuttuivatkin joulupulliksi:)


Ihmeellistä on joulun taika. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Cola-pukkiin, joka erään kerran erehtyi kyökkipiian keittiöön. Sitä pukin ei olisi pitänyt tehdä, sillä Hän muuttui kokonaan siniseksi eli juuri sellaiseksi kuin oli alunperin tarkoitettukin:) Monet Teistäkin ovat ehkä valheellisesti siinä uskossa että hän on se punapukuinen  - ulkomuodosta päätellen oman osansa kolaa kitannut Jenkkihössäke. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää ja se on tässä!


Lisäksi kyökkipiika piilottelee keittiön nurkassa iki-ihanaa possuaan, joka on selvinnyt tontun hellässä hoivassa jo useita vuosia ilman suurempia havereita, mitä nyt jalka ollut vähän kipsissä ja korva kuurona parista tällistä, mutta kuten kuvasta näkyy, ei se tämän parin yhteiseloon ja jouluiloon ole juurikaan vaikuttanut:)


Toivotan Sinulle mukavia lahjanvalvojaisia ja onnistuneita paistoksia, etenkin jos kyse on perunaloojasta, jonka voit tehdä allaolevalla ohjeella. Joulunvihaajille on paha toivottaa mitään ja tuskinpa he tänne pahemmin eksyvätkään:) Itselläni joulun viharakkaus-suhde jää vielä kuitenkin rakkauden puolelle.

PlagiaaTeille ilmoitan että kuvat ovat omia kuten muistotkin:) Pottulooja-ohje on Martta Vendelinin iki-ihanasta joulukirjasta ja tuubetus on Vadrumin (A.Vadrucci) hienosti raiskaama klassikko, johon lupaa ei ole saatu, eikä sitä ole kysyttykään:)

perjantai 9. joulukuuta 2011

JOULURUMPAUS


Olen varma että kalenterissa ja kuukaudessa oli päiviä ennen paljon enemmän! Ainakin ennen Annan päivää, jota ennen muinoin vietettiin vasta 15. päivä joulukuuta. Siitä oli yhdeksän yötä jouluun.  Tästä syystä Lucian päivä sattui sopivasti Annan aattopäiväksi, ajaksi jolloin yö oli pisimmillään. 

Se oli täynnä taikaa, pelottavia uskomuksia ja outoja tarinoita. Kaiken lisäksi kirotut vainajatkin olivat ahkerasti liikenteessä, nekin kun olivat rahvaan tavoin siihen aikaan paljon uutterampia kun nykyään. Lehmiä hyysättiin ylenmäärin ja lampaita tapettiin niin kuin aina muutenkin juhlapyhien edellä. 


Amerikkalaisen mallin mukaan adventtikalenteri aloitetaan etutakaperin eli ensimmäinen luukku onkin 24. päivä - minusta tämä vaikuttaa pahasti englantilaiskeksinnöltä, ellei ole palturia koko juttu:) Kalenterissa edetään luukku kerrallaan taaksepäin, jolloin ei ole sitä vaaraa, ettei tiedä montako yötä pitää vielä odottaa ennen kuin pukki nuohoaa savupiipun. Korttitehtailun keskellä marraskuussa laskimme ystävättären kanssa että herranen aika, jouluun on enää 22 päivää! Ei auta ekonomikoulutuskaan kun jouluhullu piika pistää päät pyörälle. Onneksi päivät lisääntyivät kummasti kun hoksasimme että joulukuussakin on vielä 24 päivää:)

Itäisen kirkon piirissä Annan päivää on vietetty 9. päivä syyskuuta, joka sopi vallan mainiosti riistakauden alkuun, koska siinä yhteydessä oli helppo kerjätä Annalta onnea myös metsästykseen, mikä oikeasti tarkoittaa epäonnea onnen tuojalle. Raamatunhistoriassa Anna esiintyy Neitsyt Marian äitinä, joten äkkiäkös hänestä pyhimys pykättiin, olihan hän sentään Jeesuksen mummu. Nykyään vietämme Annan päivää 9. päivä joulukuuta, joka on melko uusi keksintö eli lähtöisin vasta 1600-luvulta:) Annana pantiin sahdit käymään ja aloitettiin muutenkin  joulunvalmistus todenteolla. 

Koska olen 33 vuotta tuurannut jouluhullua kyökkipiikaa, tarjoilen mielelläni pari käytännön ohjetta, jolla selviät todi näppärästi joulukiireistä. 


Ensimmäiseksi: Siivoa koko talo katosta lattiaan tai katso edes sängyn alle ja kaappien päälle ja tee se ehdottomasti ennen leipomuksia, paistamisia ja kaiken maailman risukranssiaskarteluja ja havupalloja, niin saat siivota vielä uudelleen:)

Havupallo styroxiin, oasis on helpompi
Toiseksi: Muista pestä ikkunat ja vaihtaa verhot, mutta varo, ettei iloksesi lehahda riivattu Joulukärpänen, sillä huhujen mukaan otuksella on terävä, vähän pisteliäs surina, joka saa porukkaa kummasti takajaloilleen. Hentoa pörinää luulin kuulevani välillä itsekin, mutta se taisi olla vain ikäloppu ja vähän höppänä pää, joka sillon tällöin natisee liitoksistaan. Varovaisena vetäydyin visusti seittini suojaan ja näyttelin ulospäin harmitonta Maija Poppas-lookkia:)

Kolmanneksi: Avaa kaikki kaupantätin nätisti paketoimat lahjat ja kääri ne uudelleen pakettiin! Muista hienot rusetit ja sellofaanit, mutta varo ylimääräistä kiroilua, sillä tontut ovat ikkunasi alla tai oven takana korvat höröllään ja höpottävät mantraa"Täs on kynä kummallinen punainen ja musta, lukea ei kukaan taida tontun kirjoitusta" Eipä niin, mutta sen tiedän, että punaisia merkintöjä minulla on todella paljon:) 

Neljänneksi: Muista kirjoittaa pukille!!!
 

Ohjeita voisi jatkaa loputtomiin, mutta jo näiden luettelemisesta tuli niin hirvittävä väsymys, että antaisin melkein sieluni autuuden, jos voisin hypätä joulurulianssin ohi! Huomaa sana MELKEIN. Laitan loppuun kirjeen joulupukille Annan yllytyksestä, hän kun oli rustannut jo omansa. Oma versioni on vuodelta 2009  ja mielestäni käypää tavaraa, joten turhapa sitä on uusiksi kirjoittaa:)


KIRJE JOULUPUKILLE                    17.12.2009

Rakas pukki

Tiedän kyllä että olet erittäin komea ja mahtava mies ulkokuoresi alla, aivan samoin kuin minäkin olen erittäin kaunis ja nuori oman ulkokuoreni alla. Ja koskapa oletkin niin iso ja mahtava, niin miellän sinut heti Jumalasta seuraavaksi (joskus kyllä pidän vahingossa Jumalaakin joulupukkina) minkä vuoksi esittäisin Sinulle pari pientä toivomusta.

1. Toivon aluksi vaikka kaksi miljoonaa euroa, on oma asiasi annatko ne Lotosta vai nakkaatko pussillisen portailleni (vähempi rahamäärä tekee minut vain vihaiseksi).

2. Toivon saavani miehen, josta haaveilen, tuntomerkkejä voit katsastaa aikaisemmasta blogistani, joka taisi olla marraskuun loppupuolella ja joitakin ihannemiehen ominaisuuksia löytynee myös lokakuun jatkokertomustarinasta, joka tuli rustattua pyhänpäivän kunniaksi. Tätä historiaa löytää vain pukki:)

3. Toivon että maanvetovoima kääntyisi vain ihmeellisesti pelkäksi vetovoimaksi, mutta lisäksi pikkupullo Feromonia ei olisi ollenkaan pahitteeksi pakollisen Chanel N:o 5 lisäksi.

4. Toivon kovasti että ulkomuotoni kohenisi ihan itsestään ilman turhia rehkimisiä, joten ei kannata ainakaan suksia tuoda eikä missään tapauksessa pelkkiä sauvoja (niitähän on markkinoilla yhtä montaa laatua kuin kahvileipää joulupöydässä). Luistimet ovat minulle aivan liian liukkaat, joten ehdottomasti ei niitäkään, voin katsella tähtiä hyvin muutenkin:)

5. Lisäksi toivon paria vaatimatonta varahuusholleja jostakin Hiltonin kaltaisesta tavernasta, mukavasta, lämpimästä ja aurinkoisesta paikasta kuvan kaltaisen oman pikkukartanon lisäksi:)
 
Jos nämä toiveet tuntuivat Sinusta kovin vähäpätöisille, niin sen lisäksi voit auttaa maailman hätää kärsiviä, lisätä ymmärrystä, rakkautta ja auttamishalua ihmisten välillä ja antaa meille ripauksen joulumieltä vuoden jokaiselle päivälle. (Tämä loppuosa taisikin mennä Jumala-sektorin puolelle?)

Kiitos Sinulle pukki, ikinä et ole tuottanut pettymystä, vaikka kirjoitinkin Sinulle viimeksi vuonna 1965 ja tämän version 44 vuotta myöhemmin, joten liian usein en Sinua vaivaa?


Annanpäivä ja Rumpaus liittyy Raahelaiseen tapahtumaan, missä rumpaus tarkoittaa lähinnä ilottelevaa metelöintä. Linna-kuva on varastettu Pedrolta, en tiedä onko lupa jo vanhentunut, mutta minäpä siitä viis veisaan.